Nopeita faktoja kampurajalan hoidosta
- kampurajalka voidaan useimmissa tapauksissa hoitaa toimivuudeltaan normaalijalan veroiseksi
- kampurajalka ei hidasta lapsen kävelemään lähtemistä (eikä vauhtia!)
- kampurajalkainen lapsi voi harrastaa urheilua samalla tavalla kuin lapsi jolla ei ole kampurajalkaa
- kampurajalkainen henkilö voi suorittaa asepalveluksen normaalisti
- kampurajalan aktiivisin hoito tapahtuu yleensä ensimmäisen ikävuoden aikana
- kampurajalan hoito on aina yksilöllistä riippuen jalan vaikeusasteesta
Hoidon tavoitteena on:
- epämuodostuman hoitaminen aikaisin
- epämuodostuman hoitaminen mahdollisimman hyvin
- hoitotuloksen säilyttäminen (taantuman estäminen)
Ponsetin menetelmä (vastasyntyneet)
Ponsetin menetelmään kuuluu toistokipsaus, ihon läpi tehtävä tenotomia eli akillesjänteen katkaisu sekä tangon käyttö. Ponsetin menetelmässä (sellaisena kuin se tri Ponsetin julkaisuissa tarkasti määritellään) toistokipsaus aloitetaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen, ja kipsinvaihdot tehdään 5-7 päivän välein. Uusi kipsi laitetaan jalkaan heti edellisen poiston jälkeen palautumisen estämiseksi. Anestesiaa ei käytetä. Ponsetin menetelmässä suositaan kalkkikipsin käyttöä. Jalan asennon riittävään muuttamiseen tarvitaan yleensä 5-9 kipsiä, ja välittömästi viimeisen kipsauksen jälkeen suoritetaan akillesjänteen katkaisu noin 85 %:lle potilaista. Jänne katkaistaan ihon läpi ohuella veitsellä. Katkaisun jälkeen jalka kipsataan, ja kipsiä pidetään kolmen viikon ajan. Kipsinpoiston jälkeen jaloissa pidetään Denis Brownen tankoa (”Denis Browne Bar”) 23 tuntia vuorokaudessa kolmen kuukauden ajan, ja sen jälkeen öisin ja päiväunilla 3-5 vuotiaaksi saakka. Yleensä siirrytään tangon unikäyttöön lapsen ollessa 5-6 kuukauden ikäinen. Päiväsaikaan lapsi ei tri Ponsetin mukaan tarvitse erikoiskenkiä, fysioterapiaa tai muutakaan vastaavaa.
Ponsetin menetelmää käyttäen joudutaan lisäksi turvautumaan leikkaukseen noin 5 % tapauksista. Kampurajalan palautuminen hoidetaan ensin uusintakipsauksella ja
-tenotomialla, mutta joskus tarvitaan myös jänteensiirtoleikkaus, joka suoritetaan 3-4-vuotiaana. Lisätietoa Ponsetin menetelmästä:
http://www.ponseti.info/v1/
Leikkaus ja tenotomia (jatkohoito)
Osa manipulaatiolla ja kipsauksilla Suomessa hoidetuista kampurajaloista jatkohoidetaan tenotomialla tai leikkauksella.
Yleensä kanta- eli akillesjänne joko katkaistaan tai pidennetään, jolloin ylös jäänyt kantaluu saadaan ohjautumaan alas paikalleen kantapussiin ja telaluu omalle paikalleen sääriluuta ja ylempää nilkkaniveltä vasten. Lisäksi saatetaan joutua avaamaan nivelkapseleita ja jännetuppirakenteita ja/tai katkaisemaan tai pidentämään isovarpaan pitkän koukistajalihaksen jännettä ja takimmaisen säärilihaksen jännettä. Pidennyksen kohteina voivat olla myös isovarpaan loitontajalihaksen jänne, muiden varpaiden koukistaja- ja loitontajalihasten jänteet sekä jalkapohjan kalvojänne tai jalkapohjasiteet sekä tela-, kanta- ja veneluiden väliset siteet.
Tenotomiassa pelkästään akillesjänne katkaistaan ihon läpi ohuella veitsellä. Toimenpide tehdään joko poliklinikkatoimenpiteenä tai myös anestesiassa, kun taas leikkaus suoritetaan aina anestesiassa. Välittömästi sekä leikkauksen että tenotomian jälkeen jalka kipsataan, jotta jalkaterän asento saataisiin pysymään muuttumattomana. Leikkauksen yhteydessä jalkaterän sivulle asennetaan usein ennen kipsausta nivelkapseleihin kiinni ns. Kirschnerin piikki, joka pitää jalkaterän asennon vakaana. Kipsiä pidetään muutaman viikon ajan, jonka jälkeen se vaihdetaan uuteen. Leikkauksen jälkeinen kipsihoito kestää kokonaisuudessaan noin kuudesta viikosta kahdeksaan viikkoon kampurajalan vaikeusasteesta riippuen.
Kipsihoidon päättymisen jälkeen arvioidaan hoitotulos ja päätetään jatkohoidosta sekä kontrolleista. Jatkohoitona ovat joko ympärivuorokautiset tai yölastat tai tankohoito sekä harkinnan mukaan fysioterapia ja/tai erikoiskengät. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan joutua suorittamaan uusintaleikkaus muutaman vuoden iässä. Kampurajalkaa kontrolloidaan yleensä koko lapsuuden ja varhaisnuoruuden ajan. Leikkaushoidolla useimmat kampurajalat saadaan toimivuudeltaan normaaleiksi ja kivuttomiksi.
On syytä painottaa, että hoito on aina yksilöllistä. Jokainen kampurajalka on omanlaisensa, eikä tässä selostettua voi yleistää jokaiseen tapaukseen sopivaksi. ei ole myöskään syytä mainostaa yhtä tiettyä menetelmää yleispätevästi kaikkiin soveltuvaksi ja ylivertaiseksi. Lopputuloksenakaan ei haeta mitään ”täydellistä” jalkaa (jollaisia tuskin edes on), vaan normaalisti toimivaa ja kivutonta jalkaa, siis parasta mahdollista hoitotulosta. Jalkaterien kokoero säilyy hoidosta riippumatta monilla lapsilla noin 1-2 kengännumeron suuruisena.
Aikuisten jalkojen leikkaus ja tenotomia (jatkohoito)
Kipeytyvät leikatut jalat saatetaan joutua operoimaan uudestaan kun ikää tulee lisää. Keräämme tietoa leikkaus- ja hoitovaihtoehdoista vuoden 2012 aikana.
Ranskalainen fysioterapia
Ranskalaista fysioterapiaa ei tiettävästi käytetä primäärisenä hoitomuotona Suomessa. Ranskalainen fysioterapia ja sen kaltaiset menetelmät ovat olleet käytössä Euroopassa viimeiset 20–30 vuotta, mutta viimeisten 5-10 vuoden aikana ne ovat saaneet lisääntyvää huomiota. Ranskalaiseen fysioterapiaan kuuluvat päivittäiset käynnit fysioterapeutin luona ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, minkä jälkeen käyntien määrä vähenee vanhempien opittua antamaan fysioterapiaa itse kotona. Menetelmä perustuu päivittäiseen hoitoon ja vanhempien aktiivisuuteen. Ranskalainen fysioterapia riittää tiettävästi ainoaksi hoidoksi noin 50–60 %:ssa niistä tapauksista, joille hoitomuoto valitaan.
