Sivulinkeistä löydät lisätietoa kampurajalkojen hoidosta. Uutena sivuna on lisätty ensitietosivu, jossa on tiivistetysti tärkeimmät asiat tuoreille vanhemmille. 

Faktoja kampurajalasta

kampurajalka (lat. talipes equinovarus) on tunnetuin jalan synnynnäinen epämuodostuma

maailmalla syntyy vuosittain yli 100 000 kampurajalkalasta

Suomessa kampurajalkalapsia syntyy noin 60-70 joka vuosi

esiintyvyys on noin 0,93-1,5/1000 elävänä syntyneestä alueesta riippuen; aasialaisilla vähäisempi (0,6/1000) ja polynesialaisilla selittämättömästä syystä paljon korkeampi (6,8/1000)

noin 30-50 %:lla potilaista kampurajalka on molemminpuolinen

kampurajalkaa esiintyy pojilla kaksi kertaa useammin kuin tytöillä

kampurajalka voi olla periytyvä

jos kummallakaan vanhemmalla ei ole kampurajalkaa, mutta

• poikalapsella kampura > riski seuraavalla lapsella 1/40
• tyttölapsella kampura > riski seuraavalla lapsella 1/16
• jo ensimmäisellä lapsella kampura > riski ¼

• 1. asteen sukulaisella (vanhemmat, sisarukset) kampura > 2,14 %
• 2. asteen sukulaisella (vanhempien sisarukset, serkut) kampura > 0,61 %
• 3. asteen sukulaisella (isovanhemmat, pikkuserkut) kampura > 0,20 %

Kampurajalkaa on kuvattu jo muinaisten egyptiläisten faaraoiden hautojen seinämaalauksissa, ja esimerkiksi Hippokrateen kirjoituksista löytyy tietoa kampuroiden hoidoista, jotka sisälsivät mm. venyttelyä ja sitomista. 1800-luvulla konservatiivisen hoidon rinnalle tuli leikkaushoito, jota yhä edelleen käytetään tänäkin päivänä yleisesti kampuroiden hoidossa Suomessa ja muualla maailmassa. Vielä viime vuosisadan alkupuolella jäivät kampurajalat Suomessa etenkin maaseudulla usein kokonaan hoitamatta. Kaupungeissa hoitomuotoina oli jo tuolloin erilaisia venyttelyjä ja sitomisia sekä tenotomia- ja leikkaushoitoja (tenotomia = akillesjänteen katkaisu). 

Molemminpuolinen Kampurajalka vastasyntyneellä

Kampurajalka on monimutkainen jalan epämuodostuma. Synnynnäisistä epämuodostumista puhuttaessa on tärkeää erottaa toisistaan asentovirheet ja varsinaiset epämuodostumat. Asentovirheet ovat eräänlaisia sikiöajan pakkausvirheitä, mutta todellinen kampurajalka on epämuodostuma, jossa jalan osat ovat virheellisesti muodostuneet.

Kampurajalkaa on neljää eri tyyppiä

Positionaalinen eli posturaalinen (asennon aiheuttama) kampura, joka on yleensä hoidettavissa manipulaatiolla tai lyhytaikaisella toistokipsauksella. Posturaalinen kampurajalka johtuu yleensä asentovirheestä ja kohdun ahtaudesta. Jalan rakenne on kaikin puolin normaali.

Kongenitaalinen (synnynnäinen) eli idiopaattinen kampura,johon liittyy mm. luiden epänormaali muotoutuminen, mutta ei muita sairauksia. Tähän ryhmään kuuluu 85 % kaikista kampurajalkapotilaista.

Teratologinen (epämuodostumainen) kampura, johon liittyy myös neurologisia häiriöitä kuten spina bifiada eli selkärankahalkio.

Syndroominen (oireyhtymäinen) eli neurogeeninen kampura, johon liittyy yleistä geneettistä syndroomaa (perimästä aiheutuvia oireyhtymiä), kuten artrogrypoosia (nivelten tietynlaista epämuotoisuutta) ja CP-vammaa.

Idiopaattisessa kampurajalassa luut ovat muovautuneet virheasentoa vastaavaksi. Myös jänteet, nivelsiteet ja lihakset sekä toisinaan myös jalan verisuonisto ovat epänormaalisti kehittyneet. Jalan jänteet ja nivelsiteet ovat erityisen kireät. Jalan lihakset ovat rakenteellisesti pienemmät kuin normaalissa jalassa. Pohjelihaksista sisempi on suurempi kuin ulompi, mikä osaltaan aiheuttaa hoidetun kampurajalan palautumisriskin. Lisäksi jalkaterä voi olla kooltaan toista jalkaterää pienempi. Myös jalan liikettä ja tuntoa kontrolloivat hermot saattavat olla epänormaalisti kehittyneet. Jalka on jäykkä ja siitä puuttuu normaali liikkuvuus.

Kampurajalan tunnusomaisia piirteitä

varvasasennossa oleva jalkaterä, joka kääntyy sisäänpäin siten, että jalkapohja osoittaa keskiviivaan päin

alaspäin osoittavat varpaat

kantapää sijaitsee tavanomaista korkeammalla (ekvinuksessa) sekä sisempänä (varuksessa)

sisäänpäin kääntynyt eli adduktiossa oleva jalkaterän etuosa

kantapään alapuolella jalkapohjan keskiosassa ja sen sivuilla saattaa olla ns. laskoksia tai ryppyjä

 
Kipsin kanssa turvakaukalossa.

Kampurajalkojen vaikeusaste vaihtelee. Osalla potilaista kampurajalka on lievä, kun taas toisilla kampurajalka voi olla hyvinkin vaikea. Toisilla jalan liikkuvuus ja notkeus on suurempi kuin toisilla. Näin ollen myös hoitomuodot sekä hoidon kesto ja hoitotulokset vaihtelevat. Vaikeusasteen luokittelutapoja on useita.

Huolimatta lääketieteen huimasta kehittymisestä viimeisten vuosikymmenten aikana kampurajalan syntyyn johtavia tekijöitä ei vieläkään tunneta. Lähes yleisesti hyväksytty käsitys on, että kampurajalka kehittyy varhaisen sikiökauden aikana, noin 10.-12. raskausviikolla. Perinnöllisyydellä on todettu olevan jonkinasteinen yhteys kampurajalan syntyyn. Mikäli vanhemmalla tai sisaruksella on kampurajalka, on lapsella keskimääräistä suurempi riski syntyä kampurajalkaisena. Syiksi on myös esitetty telaluun kehityshäiriötä, lihasten ja hermoston poikkeavaa kehitystä sekä joskus esiintyviä ylilukuisia lihaksia taustasyiksi.

Invalidiliitto on julkaissut ensitieto-oppaan kampurajalkaisten lasten vanhemmille:

Oppaaseen voit tutustua tästä: Kampurajalka (PDF)