"Olen 50-vuotias nainen. Minulla on syntyessäni todettu molemminpuoliset kampurajalat, joista vasen on ollut lievempi ja oikea vaatinut vuonna 1964 korjausleikkauksen. Molempia jalkojani hoidettiin lapsuuteni ensimmäisenä vuotena mm. kipsausmenetelmällä.
Nyt aikuisena tämä lapsena leikattu jalka kipeytyi pahasti ja leikattiin uudestaan. Jalkaan tehtiin ns. doubleartrodeesi (alemman nilkkanivelen ja jalkapöydän nivelen luudutus) ja akillesjänteen pidennys.Lisäksi toisen jalkani polvi oireilee kivuliaasti, mutta sen suhteen hoito ja tutkimukset ovat kesken.
Pääsin sairauslomani aikana kotikaupunkini kuntoutuspalveluiden lähinnä tuki- ja liikuntaelinsairaille järjestämään allasterapiaryhmään. Kuntoutukseen pääsy edellytti lääkärin lähetettä. Samoin fysioterapeutilta saamani arvio suositti ryhmäterapiaa minulle parhaaksi vaihtoehdoksi. Fysioterapeutti ohjasi käyttämään myös muita liikuntapalveluita, mm. uimahallin vesivoimistelua ja vesijuoksua. Ryhmä kokoontui 2 kertaa viikossa puolen tunnin ajan. Allasterapiaryhmän koko oli sopivan pieni, ja myös siinä sai tarvittaessa yksilökohtaista neuvontaa ja arviointia. Allasterapiaryhmään osallistuminen oli ilmaista, ainoastaan ensimmäinen fysioterapia-arvio maksoi 7,50 euroa.
Vesi on hyvä elementti liikuntamuotona, koska vedessä voi uimisen lisäksi juosta, jumpata ja kävellä. Vesi ei rasita niveliä eikä leikattua jalkaa samalla tavalla kuin esim. tavanomainen kävely- tai juoksulenkki. Vesiliikuntatuokion jälkeen tuntee itsensä notkeammaksi. Vesiliikunta on myös sosiaalinen laji, toisista vesiliikuntaa harrastavista saa uusia tuttavia.
Toinen kokemukseni lääkinnällisestä kuntoutuksesta on sairaanhoitopiirin kautta apuvälineekseni hankittu peroneustuki.
Sairaalan ortopedi teki suosituksen apuvälineen hankkimista varten apuvälinepalveluihin. Alaraaja-arvioon pääsin n. 3 kuukauden kuluttua ja tällöin päätettiin, että saan leikattuun jalkaani peroneustuen. Tuki helpottaa nivelrikkoon ja kampurajalan jälkitilaan liittyvää kipuoireilua ylemmässä nilkkanivelessä, ohjaa jalan kuormitusta sekä toteuttaa paremmin kantaiskua ja ponnistusvaiheita kävellessä. Tuen kanssa käytän yksilöllisiä tukipohjallisia, jotka tasoittavat jalkojen kengännumeroon ja pituuseroon liittyviä eroja. Fysioterapeutille tulevan kontrollikäynnin yhteydessä arvioidaan näistä apuvälineistä saatu mahdollinen hyöty.
Toisena vaihtoehtona olisi ollut ylemmän nilkkanivelen luudutus kyseiseen nilkkaan. Sovimme ortopedin kanssa, että kokeilen ensin hoitona peroneustuen käyttöä. Tukea tulee käyttää riittävän pitkään, jotta sen mahdollinen vaikutus käy ilmi."