"Itselläni on synnynnäinen kampurajalka (vasen). Ja ne tiedot, mitä vanhemmiltani olen jalkani hoidosta saanut, tuntuvat poikkeavan jonkin verran nykyisestä hoitokäytännöstä. Jalkani on leikattu ollessani viikon ikäinen. Sen jälkeen tietysti kipsattu. En muista tarkkaan kuinka kauan tuo kipsi oli, mutta olisiko ollut pari kuukautta. Tämän jälkeen äiti aktiivisesti jumppautti jalkaa kotikonstein (oli kai saanut lääkäriltä silti ohjeet...). Sitten oli ainoastaan lääkärikontrolleja, ensin tiuhempaan ja sitten noin vuoden välein. Mitään erikoiskenkiä tai lastoja ei minulla ole. Alapohje puuttuu kokonaan. Koko ikäni olen harrastanut liikuntaa. Jalkani ei ole estänyt mitään.
En tiedä, onko kohdallani käynyt vain hyvä tuuri, mutta kaikki on jalkani kanssa mennyt tosi hyvin. Jalkaani on hoidettu TAYS:issä ja lääkärinä oli Eero Somppi. Hän on myös tehnyt väitöskirjansa kampurajaloista (olin yksi ”koekaniineista”).
Nyt elämä "erilaisen" jalan kanssa sujuu normaalisti, vaikkakin vasen jalkaterä on noin 2 numeroa oikeaa pienempi ja kokonaisuudessaan vasen jalka on 1,5 cm oikeaa lyhyempi (korotus kengässä). Tämä kaikki on osaltaan johtanut selän skolioosiin. Nämä kasvuvaikeudet huomattiin kohdallani vasta kasvupyrähdyksen aikana, joten tästä viisastuneena olisi jalkojen pituuseroa kannattanut tutkiskella tarkemmin jo aiemmin. Olisikohan korotus aiemmin säästänyt skolioosilta? Tiedäpä sitä ja hyvä näinkin!"