Kampurajalka (lat. talipes equinovarus) on tunnetuin jalan synnynnäinen epämuodostuma. Synnynnäisistä vammoista puhuttaessa on tärkeää erottaa toisistaan asentovirheet ja varsinaiset epämuodostumat. Asentovirheet ovat eräänlaisia sikiöajan pakkausvirheitä, mutta todellinen kampurajalka on epämuodostuma, jossa jalan osat ovat virheellisesti muodostuneet.

Mistä kampurajalka johtuu?

Huolimatta lääketieteen kehittymisestä viimeisten vuosikymmenten aikana kampurajalan syntyyn johtavia tekijöitä ei vieläkään tunneta. Lähes yleisesti hyväksytty käsitys on, että kampurajalka kehittyy varhaisen sikiökauden aikana, noin 10.–12. raskausviikolla. Perinnöllisyydellä on todettu olevan jonkinasteinen yhteys kampurajalan syntyyn, mutta se ei ole ainut selitys. Syiksi on myös esitetty telaluun kehityshäiriötä, lihasten ja hermoston poikkeavaa kehitystä sekä joskus esiintyviä ylilukuisia lihaksia. 

Miten yleinen kampurajalka on? 

Suomessa kampurajalkaisia syntyy noin 60–70 joka vuosi. Maailmalla syntyy vuosittain yli 100 000 kampurajalkaista. Esiintyvyys on noin 1/1000 elävänä syntyneestä lapsesta. 

Noin puolella kampurajalka on molemminpuolinen. Kampurajalkaa esiintyy pojilla useammin kuin tytöillä.

Miten kampurajalkaa hoidetaan? 

Jokainen kampurajalka on omanlaisensa ja vaatii siksi yksilöllisen hoitosuunnitelman. 

Suomessa kampurajalkaa hoidetaan nykyisin pääsääntöisesti Ponsetin menetelmällä ja jalan hoito pyritään aloittamaan toistokipsauksella ensimmäisten viikkojen aikana. Voit lukea lisää eri hoitomuodoista täältä.
 

Miten kampurajalka vaikuttaa arkeen?

Vauva-ajan toistokipsauksien ja tankokenkähoidon jälkeen kampurajalka ei juurikaan vaikuta arkielämään. Kampurajalkaiset pystyvät yleensä myös harrastamaan monipuolisesti liikuntaa. Jokaisen kampurajalan hoitopolku on kuitenkin yksilöllinen ja toimintakyvyssä on eroavaisuuksia eri tekijöiden, kuten vaikeusasteen ja iän mukaan.

Lue täältä lisää kampurajalan eri tyypeistä ja hoitomuodoista!