Otson kampurajalat (eli molemminpuoliset) todettiin ensimmäisessä rakenneultrassa. Jouduin vielä miehen työreissun vuoksi menemään sinne yksin. Ystäväni olivat hoitamassa meillä esikoistamme. En muista tuosta tutkimuksesta mitään muuta kuin että itkin ja itkin. Kampurajalat olivat aivan vieras käsite. Myöhemmin äitini myönsi, että hänkin oli ollut kauhuissaan... Hän muisti lapsuudestaan ”kylähullun”, joka vaappui kylätietä vinoilla, sisäänpäin kääntyneillä jaloillaan ja jota kaikki olivat pelänneet.
Mies tuli kotiin reissusta ja taas vaan itkimme. Pääsimme kuitenkin todella nopeasti Päijät-Hämeen keskussairaalaan lastentautien polille ensikäynnille pian ultran jälkeen. Siellä meitä rauhoittelivat ja kertoivat positiiviseen sävyyn faktoista ihanasti lastenkirurgi Sini Tompuri, fysioterapeutti Riikka Lowe ja kipsimestari. Sini hoiti Otsoa yli 10 vuotta, Riikan luona käymme edelleen kerran vuodessa kontrollissa. Lääkäri on vaihtunut Sinin jälkeen useamman kerran.
Hoidot alkoivat perinteisesti kipseillä, akillesjänteen katkaisuilla ja sitten tankokengillä. Kipsiä jouduttiin muutaman kerran vaihtamaan parikin kertaa vuorokauden sisällä, kun vauvan varpaat olivat kylmät ja sinertävät. Kerran poistin ne itsekin yöllä, kun Otso vain huusi tauotta. Kakkapyllyn pesu oli välillä haastavaa, muuten ei ollut ongelmia. Tankokenkäelämä sujui vaihtelevasti, välillä hyvin, välillä huonosti. Välillä tanko saatiin laitettua jalkaan vasta, kun Otso oli nukahtanut. Ajoittain yöt olivat varsin katkonaisia. Pienet punoitukset saatiin hoidettua keinoiholla ja fleecewebillä. Vaatehankinnat tehtiin harkiten, mutta siinäkään ei ollut suurempia ongelmia. Kävelyyn opettelun aikaan panostettiin hyviin kenkiin (Tepsut ja Viikingit sopivat meille). Päiväkodissa tangon käyttö ei tuottanut ongelmia. N. 4,5 vuotta saimme tankoa pidettyä lähes tavoiteajan, sitten oli aika päättää hoito.
Ikävin tapahtuma liittyi muuttoon Lahdesta Mikkeliin. Mikkelissä ei kampuroita hoidettu vaan meidät ohjattiin KYSiin. Siellä vanha lastenkirurgi olisi halunnut lopettaa tankokenkähoidot Otson ollessa alle 3-vuotias. Me emme siihen suostuneet vaan halusimme jatkaa 5-vuotiaaksi asti kuten Lahdessa oli suunniteltu. Käynti Kuopiossa oli ainut ja viimeinen. Onneksi hoitopaikan valintaoikeudella saimme palata Päksiin ja siellä siis edelleen kontrollit x1/v toistaiseksi.
Otson jalat ovat olleet hyvät. Jossain vaiheessa oli toisessa jalassa hieman kireyttä, mutta sekin helpottui venyttelemällä. Otso on nyt 15-vuotias urheileva, liikunnallisesti lahjakas nuorimies ja on pelannut aktiivisesti jääpalloa jo vuosia. Eli kaikki hyvin toistaiseksi!
(Otson, 15 v, puolesta tarinan kertoi äiti)
