Kampurajalka on jalan epämuodostuma. Synnynnäisistä vammoista puhuttaessa on tärkeää erottaa toisistaan asentovirheet ja varsinaiset epämuodostumat. Asentovirheet ovat eräänlaisia sikiöajan pakkausvirheitä, mutta todellinen kampurajalka on epämuodostuma, jossa jalan osat ovat virheellisesti muodostuneet.
Faktoja kampurajalasta Kampurajalka (lat. talipes equinovarus) on tunnetuin jalan synnynnäinen epämuodostuma. Maailmalla syntyy vuosittain yli 100 000 kampurajalkaista. Esiintyvyys on noin 1/1000 elävänä syntyneestä lapsesta. Suomessa kampurajalkaisia syntyy noin 60-70 joka vuosi. Noin puolella kampurajalka on molemminpuolinen. Kampurajalkaa esiintyy pojilla useammin kuin tytöillä. Kampurajalka voi olla periytyvä, mikäli: 1. asteen sukulaisella (vanhemmat, sisarukset) kampura 2. asteen sukulaisella (vanhempien sisarukset, serkut) kampura 3. asteen sukulaisella (isovanhemmat, pikkuserkut) kampura >
Kampurajalkaa on neljää eri tyyppiä: 1. Positionaalinen eli posturaalinen (asennon aiheuttama) kampura, joka on yleensä hoidettavissa manipulaatiolla tai lyhytaikaisella toistokipsauksella. Posturaalinen kampurajalka johtuu yleensä asentovirheestä ja kohdun ahtaudesta. Jalan rakenne on kaikin puolin normaali. 2. Kongenitaalinen (synnynnäinen) eli idiopaattinen kampura,johon liittyy mm. luiden epänormaali muotoutuminen, mutta ei muita sairauksia. Tähän ryhmään kuuluu 85 % kaikista kampurajalkapotilaista. 3. Teratologinen (epämuodostumainen) kampura, johon liittyy myös neurologisia häiriöitä kuten spina bifiada eli selkärankahalkio. 4. Syndroominen (oireyhtymäinen) eli neurogeeninen kampura, johon liittyy yleistä geneettistä syndroomaa (perimästä aiheutuvia oireyhtymiä), kuten artrogrypoosia (nivelten tietynlaista epämuotoisuutta) ja CP-vammaa. Tyyppien 2-4 kampurajalassa luut ovat muovautuneet virheasentoa vastaavaksi. Myös jänteet, nivelsiteet ja lihakset sekä toisinaan myös jalan verisuonisto ovat epänormaalisti kehittyneet. Jalan jänteet ja nivelsiteet ovat erityisen kireät. Jalan lihakset ovat rakenteellisesti pienemmät kuin normaalissa jalassa. Pohjelihaksista sisempi on suurempi kuin ulompi, mikä osaltaan aiheuttaa hoidetun kampurajalan palautumisriskin. Lisäksi jalkaterä voi olla kooltaan normaalia pienempi. Myös jalan liikettä ja tuntoa kontrolloivat hermot saattavat olla epänormaalisti kehittyneet. Jalka on jäykkä ja liikkuvuudeltaan rajoittunut.
Kampurajalan tunnusomaisia piirteitä
Varvasasennossa oleva jalkaterä, joka kääntyy sisäänpäin siten, että jalkapohja osoittaa keskiviivaan päin. Kantapää sijaitsee tavanomaista korkeammalla (ekvinuksessa) sekä sisempänä (varuksessa). Sisäänpäin kääntynyt eli adduktiossa oleva jalkaterän etuosa. Poimu kantaluun yläpuolella.
Kampurajalkojen vaikeusaste vaihtelee. Näin ollen hoitomuodot sekä hoidon kesto ja hoitotulokset ovat yksilöllisiä. Vaikeusasteen luokittelutapoja on useita. Huolimatta lääketieteen kehittymisestä viimeisten vuosikymmenten aikana kampurajalan syntyyn johtavia tekijöitä ei vieläkään tunneta. Lähes yleisesti hyväksytty käsitys on, että kampurajalka kehittyy varhaisen sikiökauden aikana, noin 10.-12. raskausviikolla. Perinnöllisyydellä on todettu olevan jonkinasteinen yhteys kampurajalan syntyyn, mutta se ei ole ainut selitys. Syiksi on myös esitetty telaluun kehityshäiriötä, lihasten ja hermoston poikkeavaa kehitystä sekä joskus esiintyviä ylilukuisia lihaksia taustasyiksi. |
|